Muhosjoki2018-03-10T07:02:15+00:00

Muhosjoki

Jokiosuus Huikolan sillalta: Vääräkoskelle: on oikein mukavaa melottavaa. Pitkiä suvantopaikkoja ei ole ja koskissa on hyvä vietto. Suurin koski oli ehkäpä Kuurnankoski, josta matalalla vedellä kannattanee meloa (melojan) oikean puoleinen haara. Pienimuotoisia pelipaikkoja voisi kuvitella syntyvän ainakin Kuurnankoskeen ja Kalliokoskeen.

Keskiosa (Vääräkoski-Murtokoski)

Vääräkoskelta alaspäin joen luonne muuttuu täysin. Joessa ei ole kosken koskea ennen Murtokoskea:Kaatuneita puita on runsaasti, ja ohituksia maitse ei voine välttää. Ohitukset ovat kinkkisiä, koska jokipenkat ovat jyrkkiä ja savisia. Hidasvirtaisuudesta huolimatta tämä väli on erittäin luonnonkaunis ja erämainen. Retkihenkisten kannattaa suunnata tänne kevätkesästä isomman tulvan jo laskettua, erityisesti tuomen kukinnan aikaan, tai ruska-aikana. Koskimelojien kannattaa hypätä autoon ja jatkaa melontaa Murtokoskelta

Alaosa (Murtokoski-Suokylän silta-Kajaanintie)

Murtokosken lähtöpaikan (edellinen linkki on oiva lähtöpaikka) jälkeen on pari kilometriä pieniä koskia erittäin hienossa erämaisessa ympäristössä. Tämän joessa on tasaisempi osuus (noin 4 km); virtaus on kuitenkin kohtuullinen. Kaatuneita puita on tällä hitaalla osuudella melko harvassa. Puutilanne voi kylläkin muuttua, koska matkalla voi nähdä majavien pureskelemia haapoja. Suokylän sillalta 1-2 km ylävirtaan on mukavia pikkukoskia, jotka ovat syysvesillä (Tyrnävä noin 3m3/s) hiukan matalia.

Suokylän sillalta alkaa koko joen upein osuus, joka jatkuu Liimanninkosken alapuolle. Koskijakso on reilun kilometrin mittainen, ja voisi sopia kevättulvalla pelimelontahenkisillekin. Heti sillan alla on Ämmänkoski, jossa on köngäs, jonka laskulinja kannattaa tarkistaa rannalta.

Muissakin koskissa kannattaa olla varovainen joessa olevien puiden takia. Esimerkiksi vuonna 2010 keväällä Ämmäkoskessa sillan alla oli puu ikävästi laskulinjalla, mutta syksyllä köngäs (Kuva 2) oli vapaa ja laskettavissa. Vastaavasti seuraavan kosken (Käyräkoski, oikea haara) puolivälin jälkeen oli syksyllä puu ikävästi poikittain.

Ämmänkoski loppusyksystä 2010.

Koskimelontahenkisten kannattaa nousta maihin koskijakson jälkeen. Nouseminen joesta rantaan voi olla haastavaa korkeiden penkkojen ja mudan takia, joten nousupaikka kannattaa tarkistaa ennen melontaa. Lopetuspaikkoja löytyy esimerkiksi tältä suunnalta.
Lopetuspaikan jälkeen on paikallisen Lions-klubin venelaituri. Laiturin jälkeen joki on raivattu, eikä kaatuneista puista ole enää vaivaa. Reilu 10 km matka Kajaanintielle on varsinkin koskimelontahenkiselle aika tylsä; välillä ei ole lainkaan koskia. Aivan Kajaanintielle asti ei kannata laskea; esimerkiksi Hyrkäksen koulu on kelvollinen parkki- ja lopetuspaikka. Kukaan ei toki estä melomasta vaikka Oulujokeen asti.

Muhosjoen kuvaaja

Vedenkorkeus

Sijainti